Vuoden 2019 lopulla Jumala vapautti minut tupakasta ja alkoholista. Hänellä oli voima vapauttaa noista kahleista, joista esimerkiksi lääkkeet eivät voineet vapauttaa. Läheiset ihmiset sanoivat, etteivät voi kuvitellakaan, että voisin vapautua tupakasta – niin tiuhaan se paloi huulillani. Kuitenkin tupakka jäi pois ensin lokakuun puolessa välissä. Aivan lyhyen aikaa käytin nikotiinivalmistetta, mutta tajusin, että nikotiinistakin täytyy kokonaan päästää irti. Toki alussa hiukan vieroitusoireita oli, mutta eivät ne kauan jatkuneet.
Alkoholia join viimeisen kerran marraskuun lopussa – ehkä eniten syynä oli sosiaalinen paine. Tuon työpaikan virkistyspäivän jälkeen – tai taisihan siinä mennä kaksi päivää, päätin, että ei enää. Jumala oli jo tehnyt työtään ja harventanut kertoja, jolloin join ja loppusilaus tapahtui silloin 23.11.2019. Se jäi viimeiseksi kerraksi. Unissa edelleenkin saatan juoda ja tuntea kauheaa morkkista, että nyt pitkä raittiusputki katkesi – onneksi ne ovat olleet vain unia!
Kaikki tämä tapahtui siitä syystä, että tajusin, etten ole taivaskelpoinen nykyisen elämäni johdosta, kun kuulin laulun Silmänräpäys ja julistusta uskovien ylöstempauksesta. Luulin, etten ole seurakuntakelpoinenkaan. Tämä luulo oli kuitenkin väärä! Seurakuntaan voi tulla sellaisenaan! Jumala kyllä huolehtii lopusta eli vapauttaa asioista, joista täytyy vapautua, kunhan käännymme hänen puoleensa. Kun kirjoitan tätä tänään 11.10.2022, tiedostan, että tämä laulun viimeisessä säkeistössä oleva pasuunan ääni voi kuulua hyvin pian. Nyt on aika laittaa asioita kuntoon Jumalan kanssa ja kuulun myös itse tähän joukkoon, jonka on tehtävä parannusta ja pyydettävä Jeesuksen veren vapautusta synneistä – aivan joka päivä tultava uudelleen Hänen ristinsä luo!
