Lyhyestä virsi kaunis. Mistähän lie tämä sanonta tullut? Tämän laulun kohdalle se ainakin pitää paikkaansa. Näin nopeatempoisena laulu on 2 minuuttia, mutta se kertoo kaiken tarvittavan. Tie Golgatan vie lopulta perille. Aina se ei ole helppo tie, mutta päämäärä sillä on varma ja kun itse Jeesus ohjaa, eksyä ei siltä tieltä tarvitse. Seuraava laulu tulee olemaan rauhallisempi. Jostain syystä olen nyt viime aikoina tykännyt tehdä tällaisia taustoja, mutta seuraavassa laulussa rytmi on erilainen. Synkkyyteen ei siinäkään vaivuta.

”Toinen jakaa omastaan ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja on aina vain puutteessa. Sielu, joka jakaa siunausta, tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itsekin virvoittuu.” (Sananl. 11:24-25)

Sanan paikka on tällä kertaa Jumalan matematiikkaa, joka eroaa täysin koulussa opitusta. Jos sinulla on kaksi omenaa ja annat yhden pois, sinulle itsellesi jää yksi? Jumala siunaa, kun annamme omastamme, oli se sitten mitä tahansa. Se voi olla vaikka rahaa, aikaamme, rukoustamme toisten puolesta tai vaikka leipää sitä tarvitsevalle. Elämme yhteiskunnassa, jossa mentaliteetti on kaikki mulle ja HETI. Jumala voi kuitenkin vastata: Odota vielä. Jumalalle aikakäsityskin voi olla erilainen: hetki voi olla 10 vuotta ja pian 40 vuotta. Kuitenkin se tapahtuu, vaikka ei meidän aikataulumme mukaisesti.

”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös ikuisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua.” (Saarn. 3:11)