”Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Moos. 2:7)

Otsasi hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Tomua sinä olet, ja tomuun sinun on palattava.” (1. Moos. 3:19)

Tämän sanottuaan Jeesus sylki maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi hänelle: ”Mene peseytymään Siloan altaalle” – nimi merkitsee: lähetetty. Niin hän meni, peseytyi ja palasi näkevänä.” (Joh. 9:6-7)

Kanjonin laulu – se lienee niitä ensimmäisiä lauluja, jonka kuulin lapsuuden jälkeen vuosia myöhemmin René Laulajaisen laulamana YouTubesta ja se kolahti syvälle. Edelleenkin sitä mielelläni kuuntelen ja laulan. Olen kokenut viime aikoina, että ihminen on savea, jota Herra muovailee. Olen laulanut myös laulua ”Savea mä vain” ja joka todennäköisesti vielä tännekin tulee. Laitoin nuo Raamatun jakeet Jeesuksen tekemästä tahnasta tähän kuvaamaan, kuinka meitä muovaillaan vielä syntymän jälkeenkin. Synnit on mahdollista pestä vain Jeesuksen veressä pois, joka on vielä fyysistä terveyttäkin tärkeämpää ja juurikin sisäisessä maailmassa meitä muovaillaan. Jumala on suuri ja ihminen on pieni, mutta silti Jumalalle rakas ja arvokas!